Merivartiolaitoksen historia

Vuoden 1929 keväällä hallitus asetti komitean pääministeri Kyösti Kallion johdolla tutkimaan syitä, jotka olivat aiheuttaneet salakuljetusta vastaan käydyn taistelun epäonnistumisen. Yhdeksi syyksi komitea totesi merialueen vartioinnin heikkouden sekä vartiojärjestelmien ja kaluston toivottoman vanhuuden. Salakuljetuksen laajuutta kuvaa hyvin vuonna 1929 eri viranomaisten takavarikoiman pirtun määrä, joka oli lähes miljoona litraa. Sen arvioitiin kuitenkin olevan vain 10-20 % salakuljetutun pirtun kokonaismäärästä.

Merivoimista palkattiin tullilaitokseen komentajakapteeni Väinö Miettinen laatimaan suunnitelmat merivartioinnin uudelleen järjestämiseksi. Miettinen päätyi esittämään sotilaallisesti organisoitua rannikkovartiosto-tyyppistä laitosta, joka käsitti esikunnan ja kolme vartiostoa - Pohjanlahden, Ahvenanmaan ja Suomenlahden vartiostot. Ehdotuksen perusteella valmisteltu laki merivartiolaitoksesta astui voimaan 1.5.1930 ja asetus 1.6.1930. Lain perusteluissa todettiin merirajan vartioinnin epäpätevyyden johtuvan mm. siitä, että tullin vanhentunut, 30-50 vuotta aiemmin vallinneita oloja varten rakennettu laivasto ei ollut riittävän ensiluokkaisin teknisin keinoin harjoitettu ja organisoitu salakuljetusta vastaamaan, eikä tullilaitos valtion tililaitoksena siten järjestetty, että se voisi pystyä poliisin omaisesti merirajaa valvomaan, sillä sen varsinainen tehtävä on veronkanto.

Merivartiolaitos määrättiin sisäasiainministeriön alaisuuteen ja sen johto-osasta tuli yksi poliisiasiainosaston jaostoista. Tullilaitoksesta siirrettiin 318 henkilöä, 29 vartiolaivaa ja 56 erikokoista vartiomoottorivenettä. Tullilaitokselta saatiin lisäksi 120 hevosvoimainen Sääski-tyyppinen kaksipaikkainen vesitaso, jonka tukikohdaksi tuli Degerby Ahvenanmaalla.

Vuoteen 1934 mennessä salakuljetus saatiin suurelta osin merivartiolaitoksen tuoman lisätehon johdosta vähentymään noin kymmenenteen osaan Tämä tarkoittaa siis vuositasolla pudotusta puolen - miljoonaan litran tasolta muutamiin kymmeniin tuhansiin litroihin. Merivartiolaitos takavarikoi vuoteen 1939 mennessä yli 1, 7 miljoonaa litraa väkevää alkoholia, 19 laivaa, 599 moottorivenettä ja 169 pienempää venettä.

Sodan alla raja- ja merivartiostot suorittivat tehostettua rajojen vartiointia ja ottivat ensimmäisinä vastaan vihollisen hyökkäyksen niin maalla kuin merelläkin. Rajavartiolaitoksen ja merivartiolaitoksen yksiköt osoittivat sodissa korkeaa ammattitaitoa. Sodan jälkeen rajavartiolaitokselle tuli vastuu myös merirajojen vartioinnista, kun merivartiolaitos liitettiin siihen. Ahvenanmaan merivartioston lakkauttamisen ja Porkkalan vuokra-alueen luovutuksen jälkeen rajavartiolaitoksen vartiostojako niin maalla kuin merelläkin on säilynyt pieniä välirajojen tarkistuksia lukuun ottamatta samana.