Torjuntavalmiuden kehittäminen

Merellä ja rannikolla öljykuljetukset ja muu meriliikenteen kasvu lisäävät Suomeen kohdistuvien öljyvahinkojen uhkaa. Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmiutta tulee kehittää koko Suomen rannikkoalueella. Öljyntorjuntakykyä on hankittava lisää muun muassa avomeren aallokko-olosuhteisiin, jääolosuhteisiin, rannikon ja saariston mataliin vesiin, huonon näkyvyyden olosuhteisiin sekä uponneen öljyn löytämiseen ja poistamiseen. Kerätyn öljyn välivarastointiin merellä ja rannikolla tarvitaan lisää kapasiteettia, mikä vaatii myös menetelmien kehittämistä. Lisäksi aluspalojen sammutuskykyä tulee kehittää osana kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.

Torjuntavalmiuden tavoitteet

Suomen nykyinen öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmius on hyvä, muttei riittävä. Suomen torjunnan kehittäminen tähtää torjuntavalmiuteen, jolla kyetään yhdessä naapurimaiden kanssa torjumaan merellä Suomenlahdella 30 000 tonnin, Saaristomerellä 20 000 tonnin ja Pohjanlahdella 5 000 tonnin suuröljyvahinko avoesiolosuhteissa kolmen vuorokauden ja jääolosuhteissa kymmenen vuorokauden kuluessa.

Suomen ympäristökeskuksen laatima "Suomen ympäristövahinkojen torjunnan kokonaisselvitys 2017–2025; Valtakunnallisen torjuntavalmiuden tavoitteet, nykytila ja kehitystarpeet" on valmistunut joulukuussa 2018. Kokonaisselvitys tähtää öljyntorjuntavalmiuden kohottamiseen tasolle, jota nykyisin mahdollisten suurvahinkojen tuloksellinen torjuminen edellyttää.

Öljyntorjuntatekniikka

Suomen öljyntorjuntavalmius perustuu Helsingin sopimuksen mukaisesti öljyn mekaaniseen torjuntaan ja keräämiseen. Öljyntorjunnassa voitaisiin sopimuksen mukaan käyttää myös kemikaaleja eli ns. dispersantteja, jotka vähentävät öljyn pintajännitystä ja hajottavat öljylautan pieniksi pisaroiksi, jotka sekoittuvat meriveteen. Suomessa on kuitenkin sovittu, ettei dispersantteja käytetä, eikä siihen siten ole valmiutta.

Esimerkiksi karilleajon vuoksi merellä tapahtuneen ympäristövahingon tiedonvälitykseen ja vahingon torjuntaan osallistuu useita eri viranomaisia niin valtion, pelastustoimen kuin kuntienkin puolelta. Varsinaisiin torjuntatoimiin osallistuvien viranomaisten määrä vaihtelee onnettomuuden paikan ja laajuuden mukaan.

Kaikki valtion omistamat öljyntorjunta-alukset pystyvät itsenäiseen öljyn keruuseen eli niissä on kiinteät harjakeruulaitteet.

Lentovalvonnalla on tärkeä osuus öljyntorjunta-aluksen opastamisessa lautan paksuimpaan kohtaan, jotta öljy saadaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti kerättyä pois merestä, ja saadaan näin estettyä öljyn ajautuminen rantaan. Silmämääräisesti aluksesta on mahdotonta havaita, missä lautan paksuin osa sijaitsee, mutta valvontalentokoneen valvontalaitteilla nähdään helposti lautan paksuin osa. Öljyn ominaisuuksista johtuen noin 90 % lautan sisältämästä öljystä sijaitsee alueella, joka on vain noin 10 % koko lautan pinta-alasta.

Jääolosuhteet hankaloittavat öljyntorjuntaa. Suomi on yhteistyössä muutamien muiden pohjoisten maiden kanssa keskittynyt kehittämään öljyntorjuntamenetelmiä jääolosuhteisiin. Rajavartiolaitoksen ja merivoimien aluksille on rakennettu jääolosuhteisiin sopivaa keräyskalustoa.