Jos vahinko on sattunut Suomen talousvyöhykkeellä tai aluevesillä aavalla selällä, Rajavartiolaitos vastaa torjunnan johtamisesta ja asettaa pelastustoiminnan johtajan.
Jos vahinko on sattunut alueen pelastuslaitoksen vesialueella, pelastuslaitos vastaa torjunnan johtamisesta ja asettaa pelastustoiminnan johtajan. Lisäksi maa-alueella ja sisävesillä tapahtuneet vahingot kuuluvat pelastuslaitoksien vastuulle.
Merialueella johtovastuuraja Rajavartiolaitoksen ja pelastustoimen välillä on sovittu merivartiostojen ja alueellisten pelastuslaitoksien yhteisissä suunnitelmissa.
Suomen ympäristökeskus, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom ja Puolustusvoimat osallistuvat alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan siten kuin pelastuslaissa tarkemmin säädetään.
Jälkitorjuntaa johtaa asianomaisen kunnan määräämä viranomainen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja sovittaa yhteen jälkitorjuntatöitä, jos torjunta ulottuu usean kunnan alueelle.
Laajan alusöljy- tai aluskemikaalivahingon torjunta edellyttää myös kansainvälistä yhteistyötä. Itämerellä yhteistoiminnasta on sovittu Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusopimuksessa ja yhteisistä toimintatavoista sovitaan Helsingin suojelukomission (HELCOM) kokouksissa. Pohjoismaiden torjuntayhteistyöstä on sovittu Kööpenhaminan torjuntayhteistyösopimuksessa. Kansainvälisessä toiminnassa Suomen yhteyspisteenä toimii Rajavartiolaitoksen meripelastuskeskus Turku (MRCC Turku).
Torjuntavalmius ja varautuminen
Suomessa ympäristövahinkojen torjunta avomerellä perustuu nk. monitoimialuksiin. Aluksilla on oma päivittäinen pääasiallinen käyttöprofiili/tehtävät, mutta niihin on onnettomuustilanteita varten asennettu sisäänrakennetut öljynkeruujärjestelmät, jolloin ne pystyvät itsenäiseen öljyn keruuseen.
Merellisten ympäristövahinkojen torjuntaan kuuluu varsinaisen ympäristövahinkojen torjunnan lisäksi kansallisen torjuntakyvyn ylläpito. Tehtävässä huolehditaan, että Suomea koskevat kansainväliset velvoitteet ympäristövahinkojen torjunnassa täytetään ja torjuntavalmiutta kehitetään muun muassa Itämeren meriliikenteen muutoksia ja riskejä sekä erityisolosuhteitamme vastaavaksi.
Johtaminen
Tehokkaat torjuntatoimet edellyttävät torjuntavalmiuden lisäksi hyvää johtamisvalmiutta. Rajavartiolaitoksen vastuulle tulevat ympäristövahinkojen torjuntatehtävät johdetaan Suomenlahden merivartioston tai Länsi-Suomen merivartioston johtokeskuksista. Samat keskukset toimivat myös meripelastuksen johtokeskuksina, joten meripelastus- ja ympäristövahingon torjuntatehtävä johdetaan samasta tilassa samoilla johtamisjärjestelmillä. Tarvittaessa johtamisen tueksi perustetaan johtoryhmä, joka koostuu eri viranomaisista ja toimijoista.
Öljyntorjunnan kustannukset
Suomessa noudatetaan periaatetta, että vahingonaiheuttaja korvaa torjuntakustannukset. Ne peritään vahingon aiheuttajalta vakuutusten ja kansainvälisten rahastojen kautta, mutta tarvittaessa korvaamiseen voi osallistua myös kansallinen öljysuojarahasto. Mikäli vahingon aiheuttaja jää epäselväksi, kustannukset jäävät valtion korvattavaksi.
Onnettomuuksien estäminen
Ympäristön ja taloudellisten näkökulmien perusteella paras lopputulos saavutetaan, kun onnettomuus pystytään estämään jo ennen, kuin se tapahtuu. Suomen merialue on merenkululle haastava rikkonaisen rantaviivan ja haastavien talviolosuhteiden takia. Saaristoisen rannikon väylät ovat hyvin rakennetut ja merkityt, kiinteä tutkaverkko on kattava ja luotsaus pakollista. Nykyvaatimusten mukaisesti kaikki Itämerellä liikkuvat säiliöalukset ovat kaksoisrunkoisia.
Onnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteita tapahtuu edelleen verrattain usein, mutta niiden vaikutukset jäävät onneksi useimmiten pieniksi. Valmius meripelastukseen ja ympäristövahinkojen torjuntatoimiin on Suomen eteläisellä merialueella hyvä, Merenkurkun ja Pohjanlahden alueella haastava.
Ennakkoturvallisuuden kannalta tärkeitä hankkeita, joiden tulisi lopulta kattaa koko Itämeri, ovat maista käsin tapahtuva liikenteen ohjaus (VTS tai VTMIS), sitä tukeva alusten automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS) ja suurten säilöalusten saattohinaus väylillä sekä yhtenäiset riittävät jääliikennerajoitukset.
Suomenlahden pakollinen ilmoittautumisjärjestelmä (GOFREP) kattaa koko Suomenlahden alueen. Lisäksi käynnissä on erilaisia merenkulun riskejä pienentäviä hankkeita, jotka tähtäävät turvallisempaan merenkulkuun ja tiiviimpään yhteistyöhön alueella liikkuvan kauppamerenkulun ja sitä valvovien viranomaisten välillä.