Matkustusasiakirjat

Rajavartiolaitos vastaa henkilöiden rajatarkastuksista rajanylityspaikoilla.

Suomi ja muut Pohjoismaat aloittivat Schengenin säännöstön soveltamisen 25.3.2001. Schengenin säännöstöön liittyneet valtiot noudattavat yhteistä ulkorajan valvontaa. Tarkastuksia ei siten tehdä niin sanotussa sisärajaliikenteessä. Tämä ei tarkoita, että Schengen-alueella olisi passivapaus kuten Pohjoismaiden välillä.

Schengen-alueeseen kuuluvat seuraavat maat:
Alankomaat, Belgia, Espanja, Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro.

Passi

Matkustaessaan maasta Suomen kansalaisella on oltava yleensä passi.

Kun liikutaan Schengenin säännöstöä soveltavasta maasta toiseen, matkustusasiakirjaa ei yleensä viranomaisen toimesta tarkasteta. Matkustajan on kuitenkin pidettävä mukanaan voimassa olevaa kussakin jäsenmaassa hyväksyttyä matkustusasiakirjaa (passia tai uudenmallista henkilökorttia). Huomaathan, että kuljetusyhtiöt tarkastavat matkustajien matkustusasiakirjoja myös sisäliikenteessä.

Lisätietoa passista ja sen myöntämisestä löytyy sekä poliisin että ulkoministeriön internetsivuilta.

Henkilökortti

Suomen kansalainen saa matkustaa Valtioneuvoston asetuksen 1244/2006 mukaisesti käyttäen matkustusasiakirjana passin sijasta henkilökorttilain (829/1999) 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua Poliisin myöntämää kuvallista henkilökorttia (myönnetty 1.3.1999 lukien) ja sähköistä henkilökorttia (myönnetty 1.12.1999 lukien) Suomesta seuraaviin maihin:

Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Saksa, San Marino, Slovakia, Slovenia, Sveitsi, Tshekki, Unkari ja Viro.

Ajokortti ei ole henkilökortti. Lisätietoja matkustusasiakirjaksi soveltuvasta henkilökortista saat poliisin internetsivuilta.

Passivapaus Pohjoismaissa

Pohjoismaiden (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja, Islanti) kansalaisia koskee passivapaus eli pohjoismaiden kansalaiset voivat liikkua ja oleskella pohjoismaissa ilman matkustusasiakirjaa. Mikäli pohjoismaiden kansalainen matkustaa ilman passia tai henkilökorttia on suositeltavaa, että hänellä on mukanaan jokin muu viranomaisen myöntämä asiakirja. Viranomaiset voivat tarvittaessa vaihtaa matkustajan henkilöllisyyteen liittyviä tietoja henkilöllisyyden tarkistamiseksi.

Lisäksi matkustajan tulee tarkastaa esimerkiksi kuljetusyhtiöiden verkkosivuilta tarvittava ohjeistus siitä, mitä asiakirjoja hänen käyttämänsä kuljetusyhtiöt hyväksyvät henkilöllisyyden todentamiseen.

Pohjoismaiden ulkopuolelta pohjoismaihin tai pohjoismaiden ulkopuolelle matkustaessaan pohjoismaiden kansalaisella on kuitenkin oltava mukanaan passi tai matkustamiseen kelpaava henkilökortti.

Ulkomaalaisten matkustusasiakirjat

Ulkomaalaisella henkilöllä on Suomeen saapuessaan oltava passi. Lisäksi tarvitaan viisumi, ellei henkilö ole EU-säädösten mukaan viisumivapaa. Useimmilla Euroopan unionin jäsenmaiden kansalaisilla on mahdollisuus käyttää matkustusasiakirjana myös henkilökorttia.

Viisumivelvollisten ja viisumivapaiden kolmansien maiden kansalaisten lyhytaikaisen oleskelun laskenta 18.10.2013 lukien

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 610/2013/EU mukaisesti 18.10.2013 alkaen sovelletaan uutta laskutapaa kolmansien maiden kansalaisten Schengen-alueella tapahtuvan lyhytaikaisen oleskelun ajan laskemiseen. Lyhytaikaisena oleskeluna pidetään enintään 90 päivää minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana tapahtuvaa oleskelua Schengen-alueella. Oleskelua laskettaessa otetaan huomioon kutakin oleskelupäivää edeltävä 180 päivän jakso.

Uutta laskutapaa sovelletaan oleskeluajan laskemisessa Schengenin säännöstön mukaisesti Schengen-viisumilla tai viisumivapaasti tapahtuviin lyhytaikaisiin oleskeluihin kaikissa Schengen-valtioissa. Edellä mainitun säännösmuutoksen mukaisesti sallittu enimmäisoleskelu voi kestää siis enintään "90 päivää minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana". Aiemmin oleskelusta säädettiin, että enimmäisoleskelu saattoi kestää "kolmen kuukauden ajan kuuden kuukauden sisällä ensimmäisestä alueelletulopäivästä lukien".

Viisumivelvollisen henkilön osalta laskennassa otetaan huomioon kaikki laskupäivää edeltävänä 180 päivän aikana tapahtunut laskutavan soveltamisalaan kuuluva oleskelu riippumatta siitä tapahtuiko tämä esimerkiksi yhden tai useamman, Suomen tai jonkin toisen Schengen-valtion, myöntämän viisumin perusteella.

Kahden perättäisen viisumin käyttö on mahdollista ilman Schengen-alueelta poistumista, mikäli uusi viisumi alkaa välittömästi edellisen päättyessä. Tällöin oleskelu lasketaan uuden laskutavan mukaisesti yhtäjaksoiseksi oleskeluksi. Schengen-viisumin osalta tulee kuitenkin ottaa huomioon mahdolliset viisumin oleskeluaikaa tai voimassaoloaikaa koskevat rajoitukset.

Oleskeluluvalla tai jäsenvaltion kansallisella D-viisumilla tapahtunutta oleskelua ei pidetä lyhyenä oleskeluna, eikä näitä oteta huomioon uudella laskutavalla tapahtuvaa lyhyen oleskelun aikaa laskettaessa. Laskemisessa ei myöskään oteta huomioon oleskelua Schengen-alueen ulkopuolella kuten esimerkiksi sellaisissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, joissa ei täysimääräisesti sovelleta Schengenin säännöstöä. Tällaisia jäsenvaltioita ovat tällä hetkellä Bulgaria, Kroatia, Irlanti, Romania, Kypros ja Yhdistynyt Kuningaskunta.

Euroopan Komission sivuilla löytyy lisätietoa lyhyen oleskeluajan laskennasta sekä erillinen oleskeluajan laskuri, joka on yleisessä käytössä: http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-we-do/policies/borders-and-visas/border-crossing/index_en.htm.

Vertailu vanhan ja uuden laskutavan välillä

pdf, 7,4 kB

Klikkaa kuva isommaksi.