Joensuun rajavartioston historiaa 1919 - 1939
Rajavartiolaitoksen perustamis- ja vuosipäivänä pidetään maaliskuun 21. päivää vuonna 1919, jolloin valtioneuvoston istunnossa käsiteltiin esitys itärajan vartioinnin järjestämisestä sisäasianministeriön alaisuudessa. Rajalle perustettiin neljä rajavartiostoa, Lappi, Kainuu, Joensuu sekä Salmi. Joensuun rajavartioston rajaosuus käsitti Kuopion läänin, jonka alueella itärajaan rajautuivat Pielisjärven sekä Ilomantsin pitäjät, sekä Viipurin läänin puolelta Suojärven Salmijärven kylän.
Vuoden 1919 kesäkuussa, kun asevelvollinen miehistö saapui vartiostoon, vapautettiin tilapäinen värvätty miehistö. Joensuun rajavartioston vahvuus oli tuolloin kaksi upseeria, yksi virkamies, neljä aliupseeria ja 157 miestä. Ilomantsissa kenttävartioita oli Hattuvaarassa, Kuolismaassa, Liusvaarassa ja Vuottoniemellä. Pielisjärven kenttävartiot sijaitsivat Lehmivaarassa, Myllykankaalla, Nurmijärvellä ja Uramossa. Rajan valvonta suoritettiin noin kuukauden pituisilla komennuksilla kenttävartioille. Esikunta toimi osoitteessa Torikatu 34 ja lisäksi joukkoja oli sijoitettuna Sirkkalasta, Ilosaaresta ja Hasanniemestä käyttöön saatuihin tiloihin.
Karjalan levottomuuksien vuoksi Pielisjärvelle tuli keväällä 1920 suuri joukko pakolaisia, joiden huolto ja majoittaminen veivät paljon rajavartioston voimavaroja. Kun lisäksi salakuljetusta ja rajatapahtumia oli paljon, oli rajavartioston tehostettava organisaatiorakennettaan. Ilomantsiin ja Lieksaan perustettiin maaliskuun 10. päivänä 1921 komppaniat. Kun esikunta oli muuttanut Kontiolahdella sijaitsevalle Höytiäisen reservikasarmille (välirauhan ajasta lähtien Onttola), perustettiin sinne kolmas komppania 23.4.1922.
”Meidän hallituksessa ja ylipäänsä meidän valtiollisissa johtavissa piireissä ajateltiin, että meidän itäraja muodostuisi kutakuinkin samanlaiseksi kuin on Tornionjokilaakson raja. Siis, toisin sanoen ei minkäänmoista rajaa. Tosin, jonkunmoisia muodollisuuksia on, mutta ei rajaa siinä mielessä kuin nyt käsitetään. […] Ei ollut siis selvyyttä vielä koko siitä hommasta.”
Erkki Raappana 1961
Vuonna 1921 JR:n ensimmäisen komentajan Ilo Emil Schroederin siirryttyä Kannakselle, saapui hänen jatkajakseen Erkki Johannes Raappana. Hänen aluksi väliaikaiseksi tarkoitettu pestinsä Joensuun rajavartioston komentajana kesti lopulta talvisodan kynnykselle saakka. Yllä oleva lainaus osoittaa, että Raappanan aloittaessa toimintatavat olivat vielä vakiintumattomia. Hän ryhtyikin aktiivisesti määrittelemään rajavartijoiden tehtävänkuvausta ja yhtenäistämään toimintaa. Lisäksi Raappana osallistui talvisodankäynnin kehittämiseen, mikä palveli myös rajavartioston toimintaa rajaseudun haasteellisissa oloissa.
Raappana vietti paljon aikaa rajalla. Alkuaikoina komentaja kulki rajaosuuden kuukausittain. Tarkastuksissa häntä kiinnostivat epäkohdat, jotka haittasivat rajamiesten tehtävien hoitoa, jotta niihin pystyttäisi vaikuttamaan. Yhtenä rajamiehen tärkeimmistä taidoista Raappana piti paikallistuntemusta. Miesten tuli hahmottaa maasto ja rajat sekä tuntea paikallinen väestö. Tämä taito osoittautui tärkeäksi Raappanan komentaessa Lieksan ja Kuhmon suunnalla talvisodassa Pohjois-Karjalan ryhmää sekä jatkosodassa 14. Divisioonaa.
Sotien jälkeen Raappana nimitettiin joulukuun 1. päivä 1944 Rajavartiostojen päällikön sijaiseksi. Seuraavan vuoden alusta hänet nimitettiin päälliköksi. Hänen päällikkökaudellaan huomionarvoisia tehtäviä olivat laki Rajavartiolaitoksesta, rajavyöhykeasiat sekä organisaatiomuutos. Päällikkökautta vaikeutti asekätkentäoikeudenkäynti ja lopulta presidentti vapautti Raappanan palveluksesta 30.4.1949.