Kannaksen ja Salmin rajavartiosto

KANNAKSEN RAJAVARTIOSTO 1922-1939

Vuoden 1922 alussa yhdistettiin komendanttilaitos ja tullipoliisi Kannaksen rajavartiostoksi. Komendanttivirastosta tuli Kannaksen rajavartioston esikunta ja rajavartioston ylimpänä esimiehenä toimi Kannaksen rajakomendantti (kapteeni L.E. Schroeder vuoteen 1936 saakka). Rajakomendantin apulaisena toimi tullilaitoksen rajatarkastaja.

Kannaksen rajavartiosto poikkesi muista rajavartiostoista, koska se oli perustettu väliaikaiseksi. Se toimi yhdessä tullivartioston kanssa eikä se ollut sotilaallisesti järjestetty (muut vastasivat itsenäisiä pataljoonia). Muun muassa sotaväen rikoslaki ei koskenut Kannaksen rajavartioston henkilökuntaa.

Kannaksen alue erosi rajavartioinnin järjestelyiltään Laatokan ja Jäämeren välisestä alueesta vuoteen 1936 saakka.1920-luvun lopulla jopa suunniteltiin Kannaksen rajavartioston siirtämistä kokonaisuudessaan valtionvarainministeriön alaisuuteen.

Rajavartiolaitoksen vakinaistaminen vuonna 1932 koski vain Laatokan pohjoispuolisia rajavartiostoja ja Kannaksen rajavartiosto jäi edelleen väliaikaiseksi.

Kannaksen rajavartioston sotilaallistaminen koettiin yhä tärkeämmäksi Euroopan kiristyneen tilanteen vuoksi vuoden 1932 hyökkäämättömyyssopimuksesta huolimatta. Puolustusvoimat katsoi, että Kannaksen rajavartioston organisaatio soveltui huonosti sotilaallisiin tehtäviin, vihollishyökkäyksen ensimmäinen vastaanottaja. Vuonna 1934 everstiluutnantti Aksel Airon johtama työryhmä totesi, että rajavartiointia oli tehostettava Kannaksella ja rajavartiostoa oli käytettävä myös maanpuolustustehtäviin mahdollisimman paljon. Kannaksen rajavartioston vakinaistaminen ja sotilaallistaminen toteutettiin 1.5.1936. Henkilökunta irtisanottiin 1.5.1936 ja suurin osa nimitettiin perustettuihin uusiin virkoihin ja toimiin. Osa tullihenkilökunnasta siirtyi vakinaistetun Kannaksen rajavartiopalvelun virkoihin, osa muihin tullilaitoksen tehtäviin tai lakkautuspalkalle. Kannaksen rajakomendantin tehtävässä vuosina 1936 - 1939 toimi majuri K.A. Inkala.

Kannaksen rajavartioston toimintapiirinä oli Karjalan kannaksen eteläosa ja se kuului kokonaisuudessaan Viipurin lääniin. Alueen laajuus oli lähes 1 800 km2.

Vakinaistamisen jälkeen rajavartioston henkilömäärää pyrittiin lisäämään niin, että rajavartioston vahvuus vastaisi itsenäistä pataljoonaa. Sotilaallista koulutusta lisättiin. Organisaatiota kehitettiin vuonna 1938 muodostamalla aiemmin kokoonpanoon kuuluneista viidestä joukkueesta kolme komppaniaa. Rajavartioston henkilömäärä kasvoi vuosina 1930 - 1939 lähes kaksinkertaiseksi, vuonna 1930 vahvuus oli 186 ja vuonna 1939 363 henkilöä.

Vuonna 1939 Kannaksen rajavartioston kokoonpanoon kuuluivat:

• Esikunta, Terijoki
• 1. komppania, Terijoki
• 2. komppania, Kivennapa
• 3. komppania, Rautu

Vuonna 1940 solmitussa Moskovan rauhassa Karjalan kannas menetettiin Neuvostoliitolle. Kaakkois-Suomen rajavartiosto vaalii Kannaksen rajavartioston perinteitä.

SALMIN RAJAVARTIOSTO 1919 - 1939

Valtioneuvoston 21.3.1919 tekemän päätöksen mukaan Laatokan ja Jäämeren välisen valtakunnan maarajan poliisi- ja tullivartiointi siirtyi sotaministeriöltä sisäasiainministeriön alaisuuteen. Salmin rajavartiosto otti rajavastuun Laatokan pohjoispuolella huhtikuun puolivälissä 1919 ja ryhmittyi alueelle sitä mukaa, kun sotaministeriön luovuttamat kantajoukot saapuivat sen käyttöön. Salmin rajavartiosto vartioi valtakunnan rajaa 320 kilometriä pitkällä rajaosuudella ja 70 kilometriä pitkällä Laatokan ranta-alueella. Rajavartioston sijoituspaikat alkuvaiheessa olivat: esikunta sekä 2. ja 3 komppania Pitkärannassa, 1. komppania Käsnäselässä, 4. komppania Suojärvellä ja 5. komppania Salmissa.

Salmin rajavartioston toimintapiirinä oli Viipurin lääniin kuuluvat Salmin kihlakunta. Alueen laajuus oli lähes 8 700 km2. Rajavartioston vahvuus vuonna 1921 oli 320 henkilöä ja vuonna 1939 492.

Rajankäynti Salmin kunnan alueella oli vielä 1919 suhteellisen vapaata. Väestön mielestä valtakunnan raja oli vain merkityksetön maastolinja, jonka saattoi ylittää ilman suurempia muodollisuuksia. Rajan yli harrastettiin ahkerasti salakuljetusta sekä etappitoimintaa, joita rajavartijat ryhtyivät paljastamaan. Myös Aunuksen retkikunta piti ensimmäiset rajamiehet tarkasti työn parissa. Tarton rauhan (1920) jälkeen olot eivät rajalla juurikaan rauhoittuneet vaan toiminta rajan yli jatkui entisellään. Myös tiedusteluretkiä rajan molemmin puolin suoritettiin, eikä niillä vältytty aseellisilta yhteenotoilta. Epävakaista oloista johtuen 1923 allekirjoitettiin rajarauhasopimus ja molemmin puolin rajaa perustettiin 30 kilometriä leveä rajavyöhyke. Näin entinen viina- ja sokeriraja korotettiin valtakunnan rajan arvoon.

Vuonna 1931 vahvistetussa laissa rajavartiolaitoksesta määritettiin tehtävät sekä määrättiin sisäinen järjestys sotilaalliseksi. Käytännön työtehtäviin kuuluivat rajavartiopalvelus (partiointi), työpalvelus, puhelinpalvelus ja poliisialan tehtävät. 1930-luvun lopulla korostuivat sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävät.

Vuonna 1939 Salmin rajavartioston kokoonpanoon kuuluivat:

- Esikunta, Pitkäranta

- 1. komppania, Salmi

- 2. komppania, Pitkäranta

- 3. komppania, Suojärvi

- 4. komppania, Uomaa

Vuonna 1940 solmitussa Moskovan rauhassa Salmin alue menetettiin Neuvostoliitolle. Kaakkois-Suomen rajavartiosto vaalii Salmin rajavartioston perinteitä.