Kainuun rajavartioston historiaa

Rajan vartioinnin perusta Kainuussa ulottuu Ruotsin kruunun aikaan 1500- 1600 -luvuille. Täyssinän rauhassa 1595 Kainuu liitettiin Ruotsiin. Kuitenkin "vainolainen" tuli idän suunnalta ryöstö- ja rapparetkille Kainuuseen. Silloiset asukkaat menivät piiloon metsiin tai piilopirtteihin. Alueella ollut ruotsalainen sotaväki vartioi rajaa taistellen "rappareita" vastaan. Tasapuolisuuden nimissä käytiin myös "vieraissa" rajan takana ja vihoittelu jatkui. Aika kului ja isännät vaihtuivat.

Kreivi Pietari Brahe näki suuressa viisaudessaan tarpeellisena rajan vartioinnin aloittamisen Kainuussa. Hän perusti vuonna 1653 rakuunayksikön rajan vartiointiin Venäjän uhkaa vastaan, jota varten Kajaanin linna oli 1600-luvulla rakennettu. Valvonnasta huolimatta venäläisten onnistui räjäyttää linna vuonna 1716. Tämän jälkeen Kainuu koki raskaita aikoja tulliriitojen johtaessa täysimittaiseen sotaan. Suomen liittäminen autonomisena suurruhtinaskuntana Venäjään vuona 1809 muutti tilannetta ratkaisevasti. Rajan vartiointi puolustustarkoituksessa lakkasi, mutta rajan ylittämiseen tarvittiin edelleen passi. Byrokratian tuottamista hankaluuksista joutui kärsimään muun muassa Elias Lönnrot Karjalaan ja muualle Venäjälle suuntautuneilla matkoillaan.

Rajavartijat Siemingissä 1920-luvulla.

Kajaanin 16. reservikomppania, vuosi 1883

Vuonna 1879 Venäjän keisari Aleksanteri II vahvisti asevelvollisuuslain voimaantulon, jonka perusteella määrättiin, että jokaiseen reservipiiriin sijoitetaan reservikomppania. Kajaanin kaupunki anoi vuonna 1881, että Oulun 4. tarkka-ampujapataljoonan reservipiirin reservikomppania sijoitettaisiin Kajaaniin Lehtikankaan "Leirimäelle". Komppania perustettiin ja sen nimeksi tuli Kajaanin 16. reservikomppania. Kesäkuussa vuonna 1883 rakennukset olivat valmiina ja ensimmäiset alokkaat astuivat palvelukseen 6.7.1883. Palvelu reservikomppaniaan määrätyillä kesti kolmena kesänä yhteensä 90 vuorokautta. Muun ajan asevelvolliset olivat kotonaan.

Vuonna 1901, jolloin Suomi oli vielä Venäjän osa, säädettiin uusi asevelvollisuuslaki. Sen perusteella lakkautettiin Suomen oma sotaväki ja Kajaanin komppania lakkasi olemasta vuoden 1902 aikana. Kajaanin kaupunki anoi aluetta takaisin omaan käyttöönsä Suomen senaatilta, mutta anomusta ei hyväksytty.

Varusmiesten koulutus keskeytyi 17 vuodeksi kun Kajaanin reservikomppania lakkautettiin vuonna 1902.

Kuva vuodelta 1942.

Rajavartiolaitoksen ja Kainuun rajavartioston perustaminen

Kaksi vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen käytiin sotalaitoksen johdon, maaherrojen ja hallituksen välisiä neuvotteluja. Niiden lopputuloksena 21.3.1919 pidetyssä istunnossaan valtioneuvosto päätti perustaa rajavartiolaitoksen valvomaan rajarauhan turvaamista. Rajavartiolaitos, sotilaallisesta luonteestaan huolimatta, on kuulunut alusta alkaen sisäasiainministeriön alaisuuteen.

Maaliskuussa 1919 Lapin Ryhmän I Pataljoona, jonka tehtävänä oli ollut rajanvartiointi Kainuussa Kuhmoniemen ja Suomussalmen pitäjien itärajalla, oli saanut hajoituskäskyn. Se kuitenkin huolehti itärajan vartioinnista vielä uuden rajavartioston perustamisvaiheen ajan.

Rajanvartiointi siirtyi Kainuun rajavartiostolle sitä mukaa kun miehiä saatiin kokoon, koulutettua ja siirrettyä rajalle. Kainuun rajavartiosto on vartioinut itsenäisen Suomen rajoja Kainuussa 2.4.1919 alkaen.

Kainuun rajavartioston esikunta sijoitettiin Kajaaniin, jossa oli toimintaansa lopetteleva Lapin Ryhmän I Pataljoonan esikunta. Se sijaitsi Kajaanin Lehtikankaan Leirimäellä, josta tuli nyt Kainuun rajavartioston toimipiste. Uusi rajavartiosto alkoi toimia kun Kainuun rajavartioston komentajaksi ja Kainuun piirin rajakomendantiksi määrättiin Lapin Ryhmän II Pataljoonan jääkärikapteeni Tauno Ilmoniemi, jolla oli jo kokemusta rajanvartiointiin liittyvistä tehtävistä.

Itärajan vartiointiin perustettiin Kajaanin, Kuhmoniemen ja Suomussalmen komppaniat. Niihin saatiin miehistöä ja alipäällystöä Lapin Ryhmän II Pataljoonasta ja täydennykseksi värvättiin Lapin Ryhmän I Pataljoonasta varusmiespalveluksesta vapautuvaa alipäällystöä ja miehistöä. Lisäksi palkkiota vastaan otettiin paikkakunnan suojeluskuntalaisia varusteineen rajanvartiointiin. Perustetut komppaniat nimettiin sijoituspaikkakuntien mukaan: Kajaanissa toimiva komppania Kajaani/Kainuun komppania, Kuhmoniemellä toimiva komppania: Kuhmo/Kainuun komppania ja Suomussalmella toimiva komppania: Suomussalmi/Kainuun komppania sekä 13.1.1920 alkaen Lapin rajavartioston Kuusamon komppania liitettiin Kainuun rajavartiostoon, jolloin se sai nimekseen Kuusamo/Kainuun komppania.

Alkuvaiheessa kaikki kolme komppaniaa (Kajaani, Kuhmo, Suomussalmi) koottiin Kajaaniin koulutusta saamaan. Noin kahden kuukauden kuluttua kaksi komppaniaa siirrettiin rajapalveluun Kuhmoniemelle ja Suomussalmelle. Vuoden 1920 puoliväliin saakka siirrettiin jatkuvasti komppanioita kahden kuukauden rajapalvelun jälkeen samanpituiseksi ajaksi koulutusta varten Kajaaniin. Komppaniat siirtyivät aina koko henkilökuntineen.

Kainuun rajavartiostossa itärajan valvonnan ohella on koulutettu varusmiehiä. Viimeiset varusmiehet kotiutettiin heinäkuussa 2007. Esikunta sijaitsee edelleen Kajaanissa Leirimäellä ja rajaturvallisuuden ylläpito Kainuussa ja Koillismaalla jatkuu koko 406 km rajaosuudella.

Lähteitä:

• Daavittila, Jukka: Kainuun rajavartioston esikunta-alueen historia, painamaton materiaali. Kainuun rajavatiosto, Kajaani, 2000.
• Etu-Seppälä, Hannu: Rajojen vartiointia Pietari Brahen ajoista nykypäivään. Henkilöstölehti Kainuun rajalla 21.3.2004 Rajavartiolaitos 85 vuotta.
• Juntunen, Mikko: Ajankuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Henkilöstölehti Kainuun rajalla 21.3.2004 Rajavartiolaitos 85 vuotta.
• Rajalla, 2006: = KAINUUN RAJAVARTIOSTO Rajalla 1919-2005. Kainuun rajavartiosto, toim. Mikko Juntunen, Kainuun sanomat Oy, 2006.