Lapin rajavartiosto sotien jälkeen

Muuttuva Lapin rajavartiosto

Sotien jälkeen 1945-1947 nykyinen Lapin rajavartiosto toimi Rajajääkärirykmentti 2:n nimisenä. Rykmenttiin kuuluivat Rajavartiostot 4, 5 ja 6.

Rajavartiolaitoksen uudelleenjärjestelyssä 30.6.1947 Lapin rajavartiosto sai jälleen takaisin perinteisen nimensä. Lapin rajavartioston rajakomppaniat sijaitsivat 1./LR Kemijärvellä, 2./LR Ivalossa, 3./LR Muoniossa ja 4./LR Ylitornion Lohijärvellä. Esikuntakomppania sijaitsi esikunnan yhteydessä Rovaniemellä.

Lapin rajavartioston rajavartioasemaverkko laajentui 1950-luvulla ja oli vahvimmillaan 1990-luvun alussa. Tällöin aloitettiin toiminnan tehostamiseksi vartioverkon harventaminen, joka merkitsi noin 20 rajavartioaseman lakkauttamista. Tätä nykyä rajavartioasemia on kahdeksan.

Rajakomppania-nimikkeestä luovuttiin 31.12.1992, ja vuoden 1993 alusta alettiin Lapin rajavartioston yksiköistä käyttää nimitystä rajavartioalue. Ylitornion rajavartioalue lakkautettiin 1.6.1993, jolloin Ylitornion ja Pellon rajavartioasemat liitettiin Muonion rajavartioalueeseen.

Rajavartioalueiden johtopaikat pysyivät, Kemijärven rajavartioalueen johtopaikkaa lukuun ottamatta, samoilla alueilla sotien jälkeen vuoden 2010 loppuun. Kemijärven rajavartioalueen johtopaikka lakkautettiin 31.8.1998 ja siirrettiin Sallaan. Samalla nimi muutettiin Sallan rajavartioalueeksi.

Rajavartiolaitoksen siirtyessä kaksiportaiseen hallintomalliin rajavartioalueet ja niiden johtopaikat lakkautettiin 31.12.2010. Uudistuksessa rajavartioasemat ja Rajajääkärikomppania siirtyivät suoraan Lapin rajavartioston komentajan alaisuuteen.

Rajavartioasemaverkon supistuttua on panostettu rajavalvonnan tekniseen kehittämiseen. Painopiste on liikkumisvälineissä, viestikalustossa sekä muussa valvontalaitteistossa.

Paluu Ruotsin rajalle

Sotavuosien jälkeen Suomen ja Ruotsin välinen valtakunnan raja sai uuden aseman. Läntisen naapurin vauraus ja hyvinvointi antoivat myös rajalle uuden poliittisen merkityksen. Rikollisuus lisääntyi mm. omaisuusrikoksina, salakuljetuksina ja luvattomina rajanylityksinä. Läntinen avoin raja oli monelle portti vapauteen. Ongelmana olivat ns. heimopakolaiset, jotka pyrkivät Pohjois-Suomeen työnhakuun ja heti sodan jälkeen yrittivät jossain vaiheessa siirtyä Ruotsin puolelle.

Lappiin perustettuun Rajajääkärirykmentti 2:een (vuodesta 1947 Lapin rajavartiosto) kuului kolme vartiostoa, joista R6 vastasi Suomen ja Ruotsin välisestä rajasta. Muonion rajakomppanian päällikön ratsumestari Olle Harjapään oli luotava tyhjästä rajanvartiointijärjestelmä Ruotsin rajalle. Esimiesten ohjeet olivat: "Tos on sulla palsta. Alahan vartioida. Toimit ja vastaat."

Toimintaa leimasivat monenlaiset ongelmat. Paikallinen väestö suhtautui aluksi rajamiehiin karsaasti, asunto- ja huolto-olot olivat surkeat sekä miehistöaines sekalaista. Pätevistä rajajääkäreistä oli puute.

Ruotsin rajan valvonnan tärkeys korostui mm. poliittisen tilanteen vuoksi, koska valvontakomissio vaati heimopakolaisten palauttamista. Kesällä 1945 Ruotsin rajan valvontaa tehostettiin edelleen siirtämällä Kaakkois-Suomesta yksi vartiosto R 1 Lappiin. Tämän jälkeen Tornion Muonion välisellä alueella vartioi valtakunnan rajaa neljä komppaniaa.

Tornion rajavartiopataljoonan lakkauttamisen jälkeen oli rajanvartiointi kohdentunut lähes kokonaan itärajalle. Nyt neljännes Rajajääkärirykmentti 2:n rajavartiomiehistä oli länsi- ja pohjoisrajalla.

Lapin ja länsirajan tilanne heijasti myös maailmanpoliittisia muutoksia. Kylmän sodan kausi teki tuloaan, ja sotilaalliseksi tyhjiöksi jääneen Lapin turvallisuuspoliittinen merkitys alkoi kasvaa.

Suomen kannalta Lapin rajavartioston asema korostui, sillä se oli alueen ainoa sotilaallinen yksikkö 1960-luvun puoliväliin saakka.