Varusmieskoulutus Pohjois-Karjalan rajavartiostossa

Joensuun rajavartioston aloittaessa toimintansa vuonna 1919, luovutti sotaministeriö ensimmäiset alokkaat Asevelvolliskomppanian koulutettavaksi. Varusteista ja kouluttajista oli aluksi huutava pula, jonka vuoksi koulutus kasarmilla painottui sulkeisiin. Kenttävartioissa varusmiehet viettivät noin kaksi kolmasosaa palvelusajastaan. Vuonna 1921 komppania lakkautettiin, sillä sotaministeriöllä ei ollut antaa Rajavartiolaitokselle alokkaita. Seuraavana vuonna varusmieskoulutus jatkui uusien alokkaiden saavuttua, nyt Höytiäisen kasarmilla (myöh. Onttola), jonne esikunta oli muuttanut 31.3.1922.

Varusmiehiä ei saanut sotaministeriön käskystä käyttää rajavartiointiin, mutta muuten komppanialla oli vapaus suunnitella koulutuksensa. Aluksi varusmiehet osallistuivat armeijan ja suojeluskunnan harjoituksiin ja 1930-luvulla aktivoiduttiin myös omien leirien järjestämisessä. Varusmiehet antoivat merkittävän panoksen Höytiäisen kasarmin vanhan rakennuskannan uusimiseen 1920–1930-luvuilla.

Talvisotaa edeltävien ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana komppania hajautettiin osaksi perustettuja rajajoukkoja. Välirauhan aikana sekä jatkosodan jälkeen vuoteen 1953 saakka varusmieskoulutus suoritettiin rajakomppanioiden komentopaikoilla ja rajapalvelu korostui koulutuksessa. Kun rajavartiostot perustettiin uudelleen vuonna 1944, ryhdyttiin rajavartioston varusmiehiä kutsumaan jääkäreiksi.

Vuonna 1953 varusmieskoulutus palautettiin Onttolaan ja koulutusosastosta tuli osa Esikuntajoukkuetta. Tuolloin otettiin vastaan reilun 70 alokkaan saapumiseriä. Varusmieskoulutuksessa ryhdyttiin hakemaan yhdenmukaisuutta Puolustusvoimien kanssa ja painoalueeksi otettiin sissikoulutus, jonka erikoiskoulutuskauteen kuului edelleen partiointi rajalla. Muilla varusmiehillä teetettiin hieman enemmän rakennus- ja aputöitä. 1950-luvun lopulta lähtien asepalvelussa korostuivat puolueettomuuskasvatus sekä alueellinen maanpuolustus. Yhteistoimintaa Puolustusvoimien kanssa kehitettiin edelleen 2000-luvun alussa muun muassa toiminnan ja resurssien osalta. Samalla koulutuksessa suuntauduttiin alueelliseen koskemattomuuteen sekä tiedustelutehtäviin. Hiienvaaran ampumaharjoitusalue saatiin käyttöön vuonna 1968.

Pienten joukkueiden sekä rajapalvelun ja sissitehtävien yksilöä korostavan luonteen ansiosta rajan varusmiespalvelus on usein koettu luottamukseen pohjautuvaksi koulutukseksi, jossa varusmiestä kohdeltiin asiallisesti.

”Varusmiehet, minun mielestä […] kymmenen viikkoa kun oli oltu niin sanottua alokasaikaa, niin sen jälkeen kokivat sen sissikoulutuksen hyvin myönteisenä. Suurin osa niistä oli semmoisia, jotka oli tällä alueella olleita elikkä osasivat nuotion teon ja kaikki muut. Niin olivat hyvin mielellään maastossa sen päivän ja jopa viikonkin.”

- Arttu Vänskä, kouluttajana Sissikomppaniassa 1970-luvulla

Jääkärikomppania erotettiin Esikuntajoukkueesta omaksi kokonaisuudekseen vuonna 1958. Myöhemmin se nimettiin Sissikomppaniaksi ja vuodesta 1994 lähtien komppania on ollut nimeltään Rajajääkärikomppania.