P-KR:n rajajoukot sodissa

"Niin minä hiihdin yksin sen lenkin [partioreitin] ja tulin Inarin vartioon takaisin. Rupesin kahville ja join justiin sitä, niin Oinonen tulee rajalta vartiosta ja sanoo, että nyt ne tulee! Nelijonossa ovat, kun tulevat. Ja Sajanto määräsi minut ja Moisanderin kärkipartioon sinne rajalle ja me mentiin tien vartta metsää pitkin sinne ja aikamoisella kiireellä. Niinhän ne tuli siellä. Olivat ryhmittyneet sikäli, että ne käveli metsässä, venäläisetkin. Aivan tien tuntumassa. Niillä kolisi pyssyt ja taisi joku lauetakin..."

- Mikko Kallionpää talvisodan alkamisesta Inarin rajavartioasemalla Pielisjärvellä

1939 - 1941

Rajajoukot siirtyivät osaksi puolustusvoimia ylimääräisten harjoitusten (YH) alkaessa 5.10.1939. Valmiiksi koulutettuina ja järjestäytyneinä ne toimivat suojajoukkoina kenttäarmeijan ryhmittymiselle. Joensuun rajavartiosto muodosti reservipataljoonat Ilomantsiin ja Pielisjärvelle (nyk. Lieksa). Rajamieheet muodostivat pataljoonien rungon ja ne täydennettiin rajapitäjien reserviläisillä. Ilomantsissa perustettu Erillinen Pataljoona 11 (ErP 11) kävi raskaita taisteluja Kallioniemen, Nuorajärven ja Oinassalmen tasalla, kunnes 10. joulukuuta Os A:n joukko-osastot ottivat siellä rintamavastuun. Tämän jälkeen ErP 11 taisteli Oinassalmen ja Möhkön suunnalla sekä suoritti kaukopartio- ja sissitoimintaa.

Pohjois-Karjalan ryhmää komensi evl Raappana ja se taisteli sodan alkuvaiheessa Pielisjärven suunnalla, kunnes sen Erillinen Pataljoona 12 ja myöhemmin ErP 13:n kaksi komppaniaa siirrettiin Kuhmoon. Pielisjärvellä ei talvisodan loppuvaiheessa käyty kiivaita taisteluja, joten taisteluosastot suorittivat tiedustelu- ja tuhoamisretkiä.

Kesäkuun 15. päivästä lähtien vuonna 1940 rajavartiolaitos palautettiin sisäasiainministeriön alaisuuteen, mutta käytännössä yhteys puolustusvoimiin oli läheinen. Rajavartiostot numeroitiin, jolloin entinen Joensuun rajavartiosto sai tunnuksen Rajavartiosto 4 (R 4). Se vastasi rajavartioinnista Tohmajärven kunnan etelärajalta Kuhmon kunnan etelärajalle. Raja Virmajärveltä etelään siirtyi lännemmäksi alueluovutusten vuoksi. Komppaniat sijoitettiin Tohmajärvelle (1./R4), Ilomantsiin (2./R4) ja Pielisjärvelle (3./R4).

Toukokuussa 1941 ylipäällikkö Mannerheim myönsi päiväkäskyssään rajamiehille kunnianimityksen rajajääkäri, mikä osoittaa kunnioitusta heidän panokselleen talvisodan taisteluissa.

Jatkosodan alla rajajoukoista muodostettiin rajajääkärikomppaniat (RajaJK). Rajavartiosto 4 perusti neljä komppaniaa, 14. RajaJK Tohmajärvelle, 44. RajaJK Tuupovaaraan, 24. RajaJK Ilomantsiin sekä 34. RajaJK Pielisjärvelle. Sodan alettua komppaniat alistettiin eri yksiköille.



"Meillä oli karttoja ja hyviä suunnistajia oli, paikallisia poikia oli nämä reserviläiset ja rajamiehet. Minä lähdin. Minulla oli yksi Korpinen lähettinä, kajaanilainen varusmies, hyvin rohkea, hyvä poika. Sanoin, että käyhän sanomassa, että Saarelainen tulee pois sieltä. Se menee ja sanoo - Siellä on venäläisiä, eihän siellä Saarelaista näy ollenkaan…"

- Heikki Tolonen jatkosodan alusta Ilomantsin suunnalla

1941 - 1946

Vuoden 1941 lopussa komppaniat koottiin Rajajääkäripataljooniksi (RajaJP). 14. ja 44. Rajajääkärikomppania alistettiin Rajajääkäripataljoona 4:lle, joka alistettiin Rajajääkäriprikaatille, joka osallistui myös Lapin sotaan. Ilomantsin 24. Rajajääkärikomppania liittyi Rajajääkäripataljoona 5:een ja Pielisjärvellä koottu 34. Rajajääkärikomppania alistettiin aluksi Rajajääkäripataljoona Seitamolle, joka tuli rungoksi Rajajääkäripataljoona 6:een.

Tohmajärven rajamiehet osallistuivat mm. Värtsilän valtaukseen, sekä sotatoimiin Sortavalassa ja Syvärillä alistettuna 7. Divisioonalle. Tuupovaaran rajamiehet olivat osa Kevyt Osastoa (Os R) ja se eteni Korpiselältä Tolvajärven kautta Kolatselälle. Os R osallistui sotatoimissa mm. Hyrsylän järvialueen, Syvärin aseman, Mäntysovan, Podporozen sekä Bulajevan valtauksiin. Ilomantsin komppania osalistui Ryhmä Oinosen mukana Louhivaaran ja Kuolismaan valtauksiin. Se alistettiin Megrijärvellä Prikaati Kuussaarelle, Porajärvellä 8. Divisioonalle ja edelleen RajaJP 5:lle. Seesjärven lohkolla RajaJP 5:n tukikohdat joutuivat useiden hyökkäyksien kohteeksi. Vetäytymisvaiheessa pataljoona kävi ankaria taisteluja. Raappanan komentamat lieksalaiset osallistuivat Rukajärven taisteluihin sekä varmistustehtäviin Ontrajärven – Ontajoen tasalla. RajaJP 6 osallistui Osasto Majewskille alistettuna Muurmanskin radalle tehtyyn sotaretkeen.

Talvisotaa selvästi pitkäkestoisemman jatkosodan aikana rajajoukot eivät pysyneet yhtä yhtenäisinä kuin talvisodassa, sillä niitä hajautettiin muihin joukkoihin ja tehtävät ja alistussuhteet vaihtelivat. Joukkoja myös täydennettiin ja siirrettiin paljon, jolloin rajamiesten hyvä paikallistuntemus pääsi heikommin hyödynnetyksi.

Jatkosodan jälkeen rajojen vartiointi palautettiin Rajavartiolaitokselle marraskuussa 1944 ja RVL sisäasiainministeriön alaisuuteen 1.12.1944. Välirauhan aikainen Rajavartiosto 4 perustettiin jälleen nimellä Rajavartiosto 3. Nimi muutettiin vuonna 1945 Rajavartiosto 2:ksi Rajavartiolaitoksen muututtua rykmenttiorganisaatioksi. Vuoden 1946 alusta lähtien vartiosto oli Rajajääkäripataljoona 2.